Joulukuun kolmas: käsitöistä

Käsityöt ovat minulle tärkeä asia. Ne ovat aina osa arkea ja elämää. Auttavat rentoutumaan. Toisaalta ne auttavat keskittymään. Sain neulottua vinon pinon neuleita opiskeluaikana luennoilla. Ilman neuletta ajatus olisi harhaillut ties mihin.

Minun käsitöiden tekemisillä on pitkä perinne. Olen oppinut virkkaamaan ja neulomaan alle kouluikäisenä. Muistan vieläkin, kuinka sukulaiset saivat pinot pannulappuja lahjoiksi, kun niitä virkkasin menemään. Äitini opetti minua, koska halusin oppia. Tietysti koulussa oli ne perineteiset virkkuut ja neulomiset, eivät tuottaneet koskaan ongelmia, mutta en silti muista tylsistyneeni käsityötunneilla. Nautin siitä, että osasin ja kykenin tekemään ilman jatkuvaa ohjaamista.

Ihan ensimmäisen villapaitani neuloin yläasteella. Langan siihen ostin Anttilasta, punaista, oranssia ja valkoista.  Punainen oli pääväri, muut raitoina. Harmi, että paitaa ei enää ole.Yläasteella tein myös sukat, mutta jostain syystä kantapää tökki. Sen koinkin vaikeaksi pitkälle aikuisuuteen...

Lukiossa innostuin neulomaan villapaitoja. Tein niitä vaikka kuinka monta. NIistä yksi on säilynyt minulla ja eilen vielä vedin sen päälleni takin alle pakkassäähän!

Tosin paita ei sinänsä ole villaa nähnytkään.. Valkoisen olen ostanut jälleen Anttilasta, raidat ovat anopin varastoista. Kaikki langat keskenään eri laatua muistaakseni. Mutta se mahtuu siis vieläkin! Saumojen ompelu ei kyllä täytä minun tämän päivän kriittistä silmääni, mutta kasassa pysyy.

Lisäksi neuloin anopille kaksi paitaa, yhden norjalaisvillapaidan ja yhden palmikkopaidan ja apelle yhden palmikkopaidan. En ole kysynyt, vieläkö ovat tallessa...

Lapsen synnyttyä siskoni hoiti villasukkien ja -lapasten neulomisen. Se kantapää. Se peukalo.. Aloitin lapselle yhtä ja toista, mutta valmista ei tullut. Lapsen ollessa lähes kahden vanha, sain vihdoin valmiiksi villahousut ja villatakin. Housut olivat käytössä pitkään!

Tässä lankana 7 veljestä. Tuo huppari meni myöhemmin lähes käyttämättömänä lahjaksi.. Tässä lapsella jalassa siskoni tekemät villasukat.

Joskus Saksassa asuessa päätin opetella villasukkien tekemisen. Kaverit irkissä vinkkasivat erilaisista tavoista tehdä kantapään. Tämä avasi portin taivaaseen eli sukkaneulojaksi. Samoihin aikoihin uskaltauduin myös neulomaan pitsiä, eli myös pitsihuivit tulivat tutuiksi.

Virkkaamistakin osaan jonkin verran. Taannoin silloin lukioikäisenä virkkasin pitsiliinoja, jotka ovat kaikki päätyneet anopille. Nyt en jotenkin ole siitä yhtään innostunut, vaikka osaankin. Neulominen on paljon kivempaa! Myös kirjontaa olen tehnyt jonkin verran. Tuolta kaapista löytyy useampikin ristipistopakkaus.. Se vaatisi tosi hyvän valaistuksen, joten on jäänyt vähiin.

Ompeluakin on tullut harrastettua. Lähinnä olen ommellut lapselle vaatteita. Lapsen riemu onkin ollut niistä jotain niin palkitsevaa, että sitä on vaikea kuvailla. Nyt ei kyllä ole tullut sitäkään tehtyä hetkeen. Ompelukoneelle ei ole omaa paikkaa ja kankaiden leikkaaminen lattialla ottaa selkään kovasti. Mutta ehkäpä joskus taas...