Joulukuun 25. - joulupäivä

Ja tänään juhlitaan varsinaisesti joulupäivää, eilenhän oli vasta aatto. Tosin kyllähän se on meillä Suomessa niin, että ne isoimmat kemut pidetään aattona. Ja niin se oli meilläkin.

Minä en käsitä, miten meillä oli niin valtavat kasat lahjoja, vaikka muka mitään ei hankittu...

Varmistin sen, että saan itselleni ainakin yhden lahjan ja osallistuin Ravelryn jouluvaihtoon. Se on jo niin perinne, ettei sitä voi jättää väliin!

Ja mikä upea paketti!! Kuvasta puuttuu kolme pienempää nappia, ovat kirjeen sisällä. Sitten vielä silmukkamerkkejä, kaksi isoa nappia, ihana Haisuli-rasia, upea projektipussukka ja aivan mahtavan väristä merinoa kehräämiseen! Tää on siis oikeesti unelmapaketti. Ja tokihan siellä oli vielä namejakin.

Meidän pikkuinen koiruus on myös ollut tosi kiltti! Sai herkkuja ja nameja ja sitten vielä ison Ronsun.

Ronsu oli kyllä haalattu keskelle lattiaa pediltä ja sen päällä, siis Ronsun päällä, saattoi myös nukkua. Ihan pras kaveri. Tosin vielä parempikin kaveri Aslakilla oli, semmoinen pingviini. Siitä ei ole kuvaa ja sen jalat irtosivat jo illan leikeissä. Kyllä nuo Ikean lelut on ihan toista maata!

Tämä porkkana on kestänyt jo kuukausia ja on tosi rakastettu lelu. Sitä rakastetaan monta kertaa päivässä.

Ja sain itselle uuden vatkaimen ja laps sai kuppikakkukirjan, niin tänään oli sitten testatattava näitä yhdessä.

Kyllä olivat makeita!

Joulukuun 24. - aatto!

Se on täällä vihdoinkin! Jouluaatto!

Meidän lahjapino olohuoneessa on kasvanut tasaisesti ja vhdoin tänään päästään sen kimppuun. Ja meillä se on nimenomaan lapsi, joka pitää huolen siitä, että lahjat avataan vasta aattona. Edes kehotettuna ei suostu avamaan joulupaketteja ennen aattoa.

Lisäksi jouluaattona syödään hyvin. Meidän perheen jouluruoat ovat niitä perinteisiä: kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, rosollia, riisipuuroa, lohta.. Laatikot teen itse, ne ovat helppoja ja tulevat edullisemmaksi. Tulee jo nälkä, kun mietin jouluateriaa.

Tässä yksi kuva vuosien takaa. Oliskohan vuodelta 2006.

Ja mua ihan harmittaa, että eiliseen kirjoitukseen olisi ollut parempikin kuva, mutta huomasin sen vasta äsken, joten saatte sen nyt!

Mutta täällä hiljennytään siis joulun viettoon ja otetaan yhtä rennosti kuin tämä pikkuinen koiratonttu:

En lupaa jättää joulun blogauksia tähän! Luulenpa, että tässä tulee vielä tekstiä ainakin vaihtopaketista, jonka saan huomenna avata. Omaani en tietysti voi esitellä, koska unohdin kuvata sen!

Mutta

Ihanaa Joulun aikaa kaikille lukijoille!

Joulukuun 23. - neljäs adventti

Jo kouluajoista alkaen joulun odotukseen on kuulunut virsi 13, nyt sytytämme kynttilän. Valitettavasti en sitä ainakaan äkkiseltään löytänyt Youtubesta, niin tässä saatte nyt sanat.

Adventteja meillä ei sinänsä ole juhlistettu, ovat tässä nyt menneet. Normaalitilanteessahan sunnuntai olisi usein minulle ihan tavallinen työpäiväkin, joten yleensäkin viikonlopun ja pyhien merkitys on vähän niin ja näin... 

Jouluvalmistelut ovat näin neljäntenä adventtina jo pitkällä. Lahjat on hankittu, osa sijoitettu jo tahoilleen, osa odottaa tuossa olohuoneessa kuusen vieressä aattoa. Jouluruokia on jääkaappi täys. Tosin tämä neljäs adventti meneekin paistellessa laatikoita. Illalla sitten kinkku uuniin!

Mutta tässä siis neljännen adventin toivotukset teille:

Virsi 13

Emmy Köhler 1898 

1. 

Nyt sytytämme kynttilän, 

se liekkiin leimahtaa. 

Me odotamme Jeesusta, 

seimessä nukkuvaa.

2. 

Nyt syttyy toinen kynttilä 

ja valo laajenee. 

Suo Isä tänne Jeesuksen, 

se hetki lähenee.

3. 

Nyt loistaa kolmas kynttilä, 

niin kirkas, kutsuva. 

Oi, kohta meille kuningas 

jo syntyy tallissa.

4. 

Nyt syttyy neljäs kynttilä, 

jo joulu sarastaa. 

Me odotamme Jeesusta, 

hän kaikki pelastaa.

Sigurd Muri 1963. Suom. Anna-Maija Raittila 1983. 

Virsikirjaan 1986.

Joulukuun 22. - virkattuja joulukoristeita

Nyt pääsevät lapseni käsityöt esiin! Hän oli tehnyt koulussa aivan ihanan joulukuusen virkkaamalla ja ilmoitin heti, että se tulee kuuseen. Lisäksi lapsi oli virkannut tontunkin.

Eikö ole hieno kuusi! En olis kyllä itse osannut enkä tajunnut tehdä noin.

Ja se virkattu tonttu, joka on ujo. Ei olisi halunnut millään poseerata meille!

Sen sijaan tätä tonttua ei ujostusta. Ja vesi on ehdottomasti parasta nautittuna suoraan kuusen jalasta! Onneksi kuusi on nyt muuten saanut olla rauhassa, mutta koristeita ei vielä ole.. Viikonloppuna jos sitten koristeltais.

Joulukuun 21. - maailmanloppuko?

Nyt se on se paljon ennustettu maailmanloppu!

Mutta minä epäilin sen koittaneen jo alkuviikosta, katsokaas vaikka:

Kuvattu joku alkuviikon aamu noin klo 9.

Ja tänään voidaan laulaa sitten kuorossa, että "kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse..."

 Nyt olisi vielä tarkoitus tsempata viimeiset kolme luukkua (joista yksi tosin on jo valmiina) ja olisin saanut kunnialla joulukalenterin tehtyä. Enpä olisi uskonut, sen voin jo nyt sanoa! Harmi tietysti, että asiat eivät ole aina olleet käsitöitä tai niihin liittyviä, toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole karkoittanut lukijoita.

Joulukuun 20. - kehruuta

Olen taas saanut hiukan kehrättyä. Tätä villaa aloin kehrätä jo värttinällä, tuossa taannoin kertasin ja se meni pieleen... Onneksi lankaa oli vielä 80g jäljellä. Tosin sekään ei ollut niin itsestään selvää. Alku oli tosi hankalaa rukin kanssa! Monta kertaa piti aloittaa uusiksi, kun ei vaan sujunut.

Merinoa siis ja väri oli aivan ihana. Ja on tuo lankanakin ihan kiva.

80 grammaa ja jaardeja on tasan 100. Voishan nää muuttaa metreiksi, mutta olkoon!

Ja sitten joulunalusajan paras uutinen: Mä meen takas töihin tammikuussa!! Jee! Sairausloma päättyy siis vihdoinkin. Aluksi menen osasairauspäivärahalla ja teen 50% kokoajasta. Kyllä on helpottunut olo. Vointi on alkanut vihdoinkin parantua ja reumalääkitys tehota. 

Joulukuun 19. - sukat

Nämä sukat ovat valmistuneet jo jokin aika sitten. Lähetin ne ravelryn sukkavaihdossa parilleni. Sukat ovat lämmöllä tehdyt, vaikka vastustivatkin urakalla ja niihin jäi virhe. Lisäksi kärjen kavennuksissa piti säveltää.

Ohjeena oli tuttu ja hyväksi havaittu Bones. Lankana myös hyväksi havaittu Fabel ja puikkokoko tuttu ja turvallinen 2,25mm.

Joulukuun 18. - piparit

Tänään jaan kanssanne suosikkipiparireseptini. Alunperin se on jokin allergisen ohje, on ilman kanamunaa. Voin vaihtamalla maidottomaan margariiniin, on myös maidoton. Mausteista aluksi käytettiin pelkkää kanelia, sittemmin on käytetty valmista piparkakkumaustetta.

3/4 dl siirappia
1dl sokeria
125g voita
       piparkakkumaustetta 2rkl tai valinnan mukaan mausteita, esim. kanelia 2tl/ 2tl inkivääriä/ 2tl pomeranssia
3 rkl vettä
1 tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja

Kiehauta kattilassa siirappi, sokeri, voi ja mausteet. Lisää vesi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää jauhot hyvin sekoittaen. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa yön yli.
Paista piparit 200 asteessa noin 5-10min.

Joulukuun 17. - kuusen hakua

Meillä on ollut vaihtelevasti oikea kuusi tai sitten sellainen tekokuusi, jossa on ollut jo itsessään valot. No, tekokuusi tuli tiensä päähän viime joulun jälkeen, joten tänä vuonna oli sitten mietittävä tilanne uusiksi. Lapsi on aina joskus mummonsa kanssa hakenut omaan huoneeseensa pienen oikean kuusen. Tänä vuonnakin laps toivoi kuusen hakureissua, toteuttiin sitten lauantaina.

Mukana oli tietysti aina innokas apulainen!

Lapsi valitsikin tällä kertaa sen verran ison kuusen, että ilmoitin sen sijainnin olevan olohuoneessa. Otin paljonkin kuvia ko. reissusta, mutta koska aurinko laski lauantainakin jo heti klo 14 jälkeen ja olimme liikkeellä iltapäivällä johtuen lapsen harrastuksista ,niin oikeastaan yksikään valokuva ei onnistunut.

Tässä kuitenkin todiste siitä, että kuusi on haettu! Tällä hetkellä kuusi majailee olohuoneessa, mutta vielä ilman koristeita. Pitää ensin totuttaa tuo apulainen siihen, että meillä todellakin on puu sisällä! Eilen piti vähän väliä käydä kokeilemassa, miltä tuntuu pureskella oksia. Olen melko varma, että kuusenkoristeet eivät saa olla rauhassa... Ovat herättäneet niin suuria tunteita jo kassissa ollessaan! Sieltä on koriste jos toinenkin käyty "varastamassa". VOi siis käydä niin, että meillä on ihan vaan kuusi koko joulun, ilman koristeita :D

Joulukuun 16. - paluu eiliseen

Nyt on ihan pakko muistella eilistä iltaa ja kertoa siitä. Olin elämäni ensimmäisen kerran Juha Tapion konsertissa. Hän on ollut jo pitkään yks suosikeistani ja nyt pääsin sitten konserttiin. Kyseessä oli kirkkokonsertti ja tietysti paljon joululauluja, mutta myös Juhan omaa musiikkia. Ja kyllähän hän osaa laulaa, siitä ei pääse mihinkään.

Kaverin kanssa kuitenkin verrattiin tilannetta parin vuoden takaiseen Antti Tuiskun joulukonserttiin samaisessa paikassa ja tultiin siihen tulokseen, että jostain syystä Antin konsertissa tunnelma oli parempi. Vaikea sanoa mistä se johtuu. Ja huvittavaa on se, että en edes pidä Antti Tuiskusta, mutta siitä konsertista tykkäsin kovasti. Juha Tapio taas on kestosuosikki. Mutta silti ei siis eilinen kaduta pätkääkään, koska tykkäsin kuitenkin!

Jos tulee toiste mahdollisuus mennä, niin menen ehdottomasti. Ehkä johonkin muuhun kuin joulukonserttiin.

Yksi suosikeistani on Kaksi puuta ja siksipä tarjoilen sen teille, jos vaikka sattuisitte pitämään siitä.

Joulukuun 15. - joululaulut

Minä pidän useistakin joululauluista. Tässä nyt teillekin kaksi suosikeistani.

Joulukuun 14. - joulun makuja

Joulu koostuu monista pienistä asioista ja se on vain vahvistunut tämän kahden viikon aikana, jonka olen blogannut joulukalenteria. Nyt sittenon vuorossa taas yksi tärkeä asia. En kyllä osaisi sanoa, mikä se on tärkein... Mutta joulun makuja! Ja samalla vähän tuoksujakin.

Minulle joulun odotukseen kuuluvat erilaiset leivonnaiset. En kaipaa niitä enää jouluaaton pöytään, vaan ne ovat nimenomaan ennen aattoa tehtäviä juttuja. Usein ensimmäisestä adventista alkaen. Tärkeimmät joululeivonnaiset ovat joulutortut ja piparit.

Joulutorttuja leivon ihan valmistaikinasta. On nopeaa ja helppoa. Täytteenä käytetään perinteistä luumumarmeladia, mutta parina viime jouluna on käytetty paljon myös omena-kaneli-marmeladia. Lapsi on oikeastaan vasta tänä jouluna tykännyt noista luumullisista ja pyytänyt niitä useammin.

 Myös pipareita meillä leivotaan. Ne tehdään pääsääntöisesti itse alusta alkaen. Täsä ylemmässä kuvassa on kyllä jokin saksalainen valmistaikina. En enää näiden vuosien jälkeen muista mikä. Pääasia taisi olla leipominen, ei niiden syöminen.

Ja tässä samalta joululta sitten oikea joulupiparitaikina.  Minulla on yksi luotto-ohje, joka on muistaakseni alunperin jokin allergiselle tarkoitettu, mutta se on vuosien varrella muokkaantunut meille sopivaksi allergioiden helpotettua. Oikeastaan se on ihan sellainen perinteinen, jossa ensin keitetään voi, siirappi, sokeri ja mausteet. Sitten lisätään jauhot ym.

Pipareita ei ole vielä tälle joululle leivottu, tarkoitus on ollut. Nyt se olisi mahdollisesti viikonlopun ohjelmassa.. Saapas nähdä!

Joulukuun 13. - kynttilöistä tunnelmaa

Yksi asia, joka ehdottomasti liittyy jouluun ja sen tunnelmaan, ovat kynttilät. Ja mikäs näin Lucian päivän kunniaksi sopisikaan paremmin aiheeksi.

Usein myös pihalle jäädytetään lyhtyjä. Useammin kyllä kynttilät palavat sellaisessa pienessä lyhdyssä pihalla.

Meillä poltetaan vaihtelevasti kynttilöitä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Mutta kyllä ne kuuluvat nimenomaan joulun odotukseen. 

Useimmiten tuli on kyllä ihan tuikuissa ja tuikkulautasilla. Mutta tässä muutama suosikkikynttiläni.

Pidätkö sinä kynttilöistä? Onko sinulla oma kynttiläsuosikkisi?

Joulukuun 12. - kehräämisestä

Kerttulin olenkin jo esitellyt. Me olemme tehneet tuttavuutta nyt jonkin aikaa. Yhteiselo on alkanut sujua ihan mukavasti. Tosin aika ei riitä ihan kaikkeen.. Enemmänkin tekisi mieli kehrätä!

Tietysti myös kehrääminen tuo sitten muita tarpeita. Sen lisäksi, että on se kehruuväline ja villaa, tarvitsee yhtä sun toista tarpeellista. Minulla on pitkään ollut toivelistalla niddynoddy, eli viipsinpuu. Olen miettinyt, mistä tilaisi ja millainen olisi hyvä. Kerran sitten tässä eksyin etsyyn. Ja sieltähän se löytyi! Minun uusi leluni. 

En voi kuin kehua tuota Theknitstore:a! Tein tilauksen 28.11. ja samana päivänä paketti oli lähtenyt jo matkaan. Vielä suurempi yllätys oli, että kyseistä pakettia oli yritetty toimittaa jo 7.12.! Valitettavasti samana päivänä oli loistava postipäivä, joten tämä paketti ei mahtunut enää laatikkoon. Sain lunastaa postista vasta 10.12. kyseisen toimituksen.

Ja tietysti piti heti päästä tositoimiin. Tämä kehruu oli odottanut rullalla sitä, että kyseinen vempele saapuu kotiin. Inhoan langan vyyhteämistä, koska ei ole mitään paikkaa. Olen aina tehnyt ties mitä viritelmiä mm. tuolien selkänojista. Silti homma ei ole koskaan toiminut hyvin.

Tässä siis viimeisin kehruuni. Norjalaista villaa. Ravelryn kautta ostettu. Tämä on navajokerrattu. Vyyhdissä on 100g ja jaardeja 140, eli metrejä himpan vähemmän.

Joulukuun 11. - Tiernapojat

Jo lapsuudestani ast jouluun ovat kuuluneet tiernapojat. Tätä on esitetty koulujen joulujuhlassa muistini mukaan joka vuosi. Ja tämä on yksi niistä, jotka virittävät joulutunnelman joka vuosi. Nyt viime vuosina ei ole aina ollut mahdollisuutta nähdä aitoa ja oikeaa tiernaesitystä, mutta onneksi meillä on youtube.

Tässä yksi versio siis teillekin, jotta virittäydytte oikeaan tunnelmaan.

Raiku oli kirjoitellut eilen joulukalenteriblogissaan jouluhössötyksestä ja sivunnut myös joululauluja. Myös tähän aiheeseen tullaan vielä palaamaan jonain päivänä ennen joulua, ainakin toivon mukaan. Ja huomenna jälleen asiaa käsitöistä, piti olla jo tänään, mutta tämä vain kiilasi nyt edellen, tuli sellainen fiilis! Muutenkin tuntuu, että aiheista ei ainakaan ole pulaa... Toivottavasti sama tunne kestää loppuun asti. Enemmänkin tässä on nyt ollut valinnan vaikeutta, mistä kirjoittaisi.

Joulukuun 10. - joulun tunnelmaa 1

Joulun tunnelma syntyy monista eri asioista, joten näistä asioista tulee olemaan varmasti useampi kirjoitus. Mielestäni ei ole vain yhtä asiaa, mikä tekee joulusta joulun ja joulun odotuksesta ihanaa, vaan se koostuu monista pienenpienistä asioista.

Suosikkijouluvaloni, ostettu jo vuosa sitten.

Pitkään mietin, minkä nostan ensin esille, mutta minusta yksi tärkeimmistä asioista on erilaiset valot. Tästähän käydään lähes vuosittain keskustelua, millaiset valot ja missä. Saako pihaa valaista vai ei. Mikä on liikaa, mitä jos ei ole ollenkaan... Minä sanoisin, että jokainen voi päättää ihan itse. Koiraa ulkoiluttaessa on kiva katsella erilaisia pihoja ja ikkunoita. Eikä minua häiritse yhtään, että rivitalon jokaisessa pihassa ja ikkunassa on erilaiset tai joku on pimeänä. Kerrostaloja täällä ei ole, muta en usko, että niissäkään erilasuus häiritsis.

Vanha kynttelikömme, joka meni rikki. Ja seinäkin on nykyisin erivärinen.

No, meillä ei ole pihalla valonvaloa. Ei ole paikkaa, mihin niitä laittaisi. Mutta sisällä sen sijaan on. Tosin, täälläkin vain ihan pari. En pidä siitä, että jokaikkunassa on joku valo ja muita muualla, koska sitten valot eivät ole enää edukseen. Kynttelikkö minulla on yleensä ollut jossain, mutta en ole saanut hankitua rikkimenneen tilalle uutta. Tästä syystä meillä on tänä vuonna vain yksi valojuttu ja se on keittiön pöydällä. Kyseessä on lempivaloni, jotka on tänä vuonna aseteltu isoon lasipurkkiin.

Joulukuun yhdeksäs: valmistuneita sekä juhlahumua

Näin joulun alla on kiva juhlia myös muuten. Etenkin, kun kyseessä on uuden ihmisen elämän taipaleen alkumetrit. Minulla olikin eilen suuri ilo olla juhlimassa sisareni nuorimmaisen kastetta sekä siunaamassa sisareni keväällä solmittua avioliittoa. Sisareni ovat jo oppineet, että perheen nuorimmat tulokkaat saavat lahjaksi lapaset ja villasukat tai jommatkummat tilanteesta riippuen. Mielestäni neuleista välittyy lämpö ja rakkaus uutta tulokasta kohtaan. Toki muistan myös isompia jouluna/synttärinä itsetehdyllä aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Tarvittaessa muulloinkin. 

Onneksi oli neulonut uudelle tulokkaalle sekä villasukat että lapaset, koska juuri eilen oli toinen villasukka kadonnut! 

Lankana näissä on Novitan Wool. Koko semmoisen alle kuukauden ikäisen. Jouluksi voisi sitten tehdä vaikka toiset, vauvat tunnetusti kasvavat vauhdilla. Samalla voisi sitten ehkä muistaa pikkuisen pojan isoa siskoakin. Hän on joutunut viime aikoina tyytymään meidän neidin vanhoihin...

Pikkuisen vanhemmille lupasin (hää)lahjaksi neuloa villasukat toiveiden mukaan. Tosin sanoin, että toimitusaika venyy tammikuulle. Lahja tuntui olevan oikein mieluinen ja toiveita satelikin niin väristä kuin oikeasta koostakin.

Minä olen siitä iloinen ja onnellinen, että sisareni arvostavat näitä itsetehtyjä lahjoja. Jokainen heistä niitä aina silloin tällöin saa. Ja niitä antaa mielellään, kun tietää saajan olevan iloinen.

Joulukuun kahdeksas: neulojien yhteisöllisyys

Edellisessä kirjoituksessa viittasinkin siihen, että olen netin kautta tutustunut ihaniin neulojiin ja ihmisiin. Heiltä olen oppinut paljon neulomisesta ja yleensäkin asioista, kuullut ja nähny erilaisia tapoja ja mielipiteitä. Netin ihmiset ovat osa kulkeneet mukana muutosta muuttoon eikä välimatka ole haitannut. Osan olen tavannut ihan oikeasti ja heistä on tullut ystäviä ja kavereita myös netin ulkopuolella.

Minun kaikista vanhin pehmoystäväni. 

Kaikki alkoi jo vuonna 2002, kun löysin irkkaamisen, eli reaaliaikaisen keskustelun erilaisilla kanavilla ircnetissä lapsen synnyttyä. Sieltä löytyi myös ihan ystäviä, joita tavattiin (ja tavataan) oikeasti edelleenkin. Heissä oli myös käsityön tekijöitä, joten hiljalleen se nousi myös aiheeksi ja esiin. Ensimmäiset blogitkin alkoivat ilmestyä joskus 2004, jolloin itsekin aloittelin, mutta en oikein lämmennyt kuitenkaan ajatukselle. Kyseinen blogi saikin kadota bittiavaruuteen sitten myöhemmin, joka on kyllä harmittanut kovasti.

Vuonna 2005 blogit lisääntyivät. Niissä käytiin paljon keskustelua kommenteissa. Muistan ihaillen seuranneeni taitavien ihmisten käsitöitä. Jopa hiukan kadehtien, että en itse osaa. Perustin myös itse blogin tässä vaiheessa. Se haki pitkään muotoaan ja alkuvuodesta 2006 siitä tuli käsityöblogi, joka tosin sittemmin muuttui toisenlaiseksi ja katosi salasanan taakse. Mutta heinäkuussa 2006 lopulta päädyin perustamaan ihan oikean ja aidon käsityöblogin. Ne kirjoitukset löytyvät siis nykyisin myös tästä blogista.

Tässä vaiheessa irkki oli se aktiivisin kanava edelleenkin, jossa keskusteltiin käsitöistä, neulomisestakin. Yhdessä myös neulottiin, mm. Icarus-huivi. Siihen sain salaiseselta neulojaystävältä langan ja puikot. Voin tunnustaa, että vielä tänäkään päivänä ei ole 100% varmuutta, kuka ne lähetti. Toki epäilyksiä minulla on ollut alusta asti. Mutta kiitos tälle ystävälle, huivi on edelleenkin voimissaan ja käytössä.

Ensimmäiseen blogivaihtoon osallistuin vuonna 2006, kun oli Jouluyllätysvaihto. Sen jälkeen tuli huivivaihto...  Josta en löydä nyt blogausta ollenkaan! Ja siitähän se koukuttuminen asiaan tuli ja vaihtoihin on pitänyt aina silloin tällöin osallistua...

Ja koko hommahan levisi niin sanotusti käsiin, kun marraskuussa 2007 sain kutsun Ravelryyn. Kyllä. Silloin Ravelryyn jonotettiin! Tosin en heti hommasta innostunut, ja blogi säilyikin tärkeimpänä kanavana kertoa valmistuneista töistä. Vasta vuonna 2008 alkoi Ravelryn aktiivinen käyttö. Siinä vaiheessa siellä oli jo suomenkielisiä foorumeita. Hiljalleen Ravelry onkin syrjäyttänyt sekä irkin että blogin yhteydenpidon ja keskustelin välineenä. Ravelryn keskusteluita voi lukea silloin kun ehtii ja niihin voi vastata ehtiessään.

Myös Ravelry on tuonut elämääni ihania ystäviä ja ihmisiä ympäri Suomen. Ilman Ravelrya en varmasti olisi osallistunut Päivölän retriittiin 2010 enkä Pohjois-Suomen vastaavaan 2011. Ravelryn kautta esimerkiksi jouluvaihdosta on tullut perinne. Myös tapaamisia järjestetään niin neulojille kuin kehrääjille, on erilaisia foorumeita. Myötäeletään ihmisten elämässä, jaetaan asioita. Kannustetaan ja tsempataan, neuvotaan, kysytään, vastataan.

Voisinpa sanoa, että neulominen, ja käsityöt yleensäkin, ovat ihmisiä yhdistäviä harrastuksia. Sitä kautta löytyy uusia ystäviä ja tuttavia. Saa apua ja neuvoa tarvittaessa. Kiitos siis kaikille Ravelry-ystäville, blogiystäväille, irkkiystäville kun myös ihan todellisen elämän ystäville. Te olette tärkeitä ja ihania ihan jokainen ♥!!

Joulukuun seitsemäs: sukan neulomisesta

Aiemmin kirjoittelin yleisemmin käsitöistä ja etenkin omalla kohdallani niiden historiasta. Nyt päästään sitten erään lempineulomukseni pariin, eli sukkiin. Minähän mainitsin inhonneeni niitä aiemmin, koska se kantapää! Mutta onneksi minulla on ollut suuri kunnia tutustua ihaniin ihmisiin ja käsillätekijöihin ensin ircin kautta, sittemmin blogien ja vielä myöhemmin ravelryn kautta. Tuskailin vuosia sitten sitä kantapäätä ja sain vinkin kokeilla tiimalasikantapäätä. Ja uskotteko, että siitä aukesi minulle sukanneulojan taivas.

Elettiin vuotta 2006 muistini mukaan. Silloin minua muistutettiin Ullassa julkaisusta tiimalasikantapään ohjeesta.  Ja kas, sehän toimi! Opettelin siis neulomaan tiimalasikantapään ja sittenhän niitä sukkia syntyi.

Ensimmäiset tiimalasikantapääsukkani.

 Tosin opettelin hetken päästä myös muunlaisia tapoja kantapään tekoon, koska se suurin mörkö ja peikko oli säikytetty pois. Ullassa onkin julkaistu sukkaekstra, jossa on kerrottu erilaisista tavoista tehdä kantapää. Oma suosikkini tällä hetkellä on ranskalainen kantapää.

Moni muuten tuskailee sen kanssa, että tulee reikiä, kun poimii kantapäälapun reunoista silmukoita. Minä olen ratkaissut ongelman niin, että neulon 2-3 silmukkaa aina oikeaa molemmissa reunoissa. Silloin se silmukan poimiminen on paljon helpompaa ja ne saa poimittua siististi. En myöskään nosta sitä kerran neulottua lankaa puikolle, vaan vedän uudella langalla uuden silmukan puikolle.

Toinen minulle vaikea asia on ollut se, että pitää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista kappaletta. Onneksi tähänkin on ratkaisu olemassa. Se on nimeltään taikalenkki eli magicloop. Siihenkin löytyy ohjeita ja vinkkejä myös netistä, esimerkiksi Ullasta. Myös Youtubessa on videoita, tässä yksi. Marplen elämässä -blogissa on ohjeistettu yksi tapa siitä, miten voi tehdä kaksi yhtä aikaa macigloopilla. Myös varpaista aloittaen löytyy ohjeistusta Heidin blogista englanniksi.

Magicloopilla voi tehdä siis yhden tai kaksi kappaletta pyörönä. Itse teen useimmiten molemmat sukat yhtäaikaa. Teen myös esim. pipoja, hihoja, lapasia.. Eli kaiken mahdollisen. En käytä sukkapuikkoja enää ollenkaan, pelkästään pitkiä pyöröpuikkoja.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan erilaisia tapoja neuloa sukka. Tietysti sukka on aina tietynmallinen: eli varsi, kantapää, terä ja kärkikavennus. Mutta erilaiset variaatiot ovat mahdollisia. On myös ohjeita, joissa kantapää tehdään viimeiseksi. Joskus on myös hyvä "nurjistaa" ajatuksia ja aloittaa varpaista.

Joulukuun kuudes: Itsenäisyyspäivä

6.12. on meille suomalaisille tärkeä päivä. Juhlimme itsenäisyyttä. Muutama sukupolvi sitten käydyt taistelut Suomen itsenäisyydestä eivät ole unohtuneet, onneksi, vieläkään. Joulukuun kuudes päivä on meille tärkeä, ja on hienoa olla suomalainen. Uskallamme juhlia itsenäisyyttämme ja kertoa maailmalle, että olemme juuri suomalaisia.

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta eroaa esimerkiksi amerikkalaisten independet day:n juhlinnasta. Käsitykseni mukaan siellä juhla on iloista ja riehakasta, Suomessa sen sijaan ollaan hillittyjä ja juhla on arvokas. Suurin ja tärkein juhla on tietysti Presidentin Linnan juhlat. Usealle meistä tavallisista ihmisistä itsenäisyyspäivän juhlinta tarkoittaakin linnan juhlien seurantaa televisiosta.

Minulla ja perheelläni ei ole varsinaisia perinteitä juhlia itsenäisyyspäivää. Joka vuosi en muista edes niitä kahta kynttilää sytyttää ikkunalle. Silti itsenäisyyspäivä on myös meille tärkeä ja siitä puhutaan.  Mielestäni on hyvä palauttaa mieliin myös se, mitä itsenäisyys tarkoittaa meille itsekullekin. Se ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys.

Minulle itsenäisyys tarkoittaa vapautta päättää omista asioistani. Elää minunlaistani elämää valitsemani puolison kanssa, opiskella valitsemaani ammattiin ja harrastaa itse valitsemiani asioita. Toisaalta se tuo myös vastuuta, koska olen itse vastuussa elämästäni ja valinnoistani. 

Kuva netistä, täältä.

Tärkein itsenäisyyden symboli on mielestäni kuitenkin Suomen lippu. Se kuvastaa minulle suomalaisuutta. Itsenäisyydessä on tärkeintä se, että olen suomalainen. Lipun sininen ja valkoinen ovat suomalaisuuden symbolit minulle. Ihan kuten myös sauna, järvi ja koivu. On tiettyjä asioita, jotka vain liittää Suomeen ja suomalaisuuteen.