Joulukuun seitsemäs: sukan neulomisesta

Aiemmin kirjoittelin yleisemmin käsitöistä ja etenkin omalla kohdallani niiden historiasta. Nyt päästään sitten erään lempineulomukseni pariin, eli sukkiin. Minähän mainitsin inhonneeni niitä aiemmin, koska se kantapää! Mutta onneksi minulla on ollut suuri kunnia tutustua ihaniin ihmisiin ja käsillätekijöihin ensin ircin kautta, sittemmin blogien ja vielä myöhemmin ravelryn kautta. Tuskailin vuosia sitten sitä kantapäätä ja sain vinkin kokeilla tiimalasikantapäätä. Ja uskotteko, että siitä aukesi minulle sukanneulojan taivas.

Elettiin vuotta 2006 muistini mukaan. Silloin minua muistutettiin Ullassa julkaisusta tiimalasikantapään ohjeesta.  Ja kas, sehän toimi! Opettelin siis neulomaan tiimalasikantapään ja sittenhän niitä sukkia syntyi.

Ensimmäiset tiimalasikantapääsukkani.

 Tosin opettelin hetken päästä myös muunlaisia tapoja kantapään tekoon, koska se suurin mörkö ja peikko oli säikytetty pois. Ullassa onkin julkaistu sukkaekstra, jossa on kerrottu erilaisista tavoista tehdä kantapää. Oma suosikkini tällä hetkellä on ranskalainen kantapää.

Moni muuten tuskailee sen kanssa, että tulee reikiä, kun poimii kantapäälapun reunoista silmukoita. Minä olen ratkaissut ongelman niin, että neulon 2-3 silmukkaa aina oikeaa molemmissa reunoissa. Silloin se silmukan poimiminen on paljon helpompaa ja ne saa poimittua siististi. En myöskään nosta sitä kerran neulottua lankaa puikolle, vaan vedän uudella langalla uuden silmukan puikolle.

Toinen minulle vaikea asia on ollut se, että pitää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista kappaletta. Onneksi tähänkin on ratkaisu olemassa. Se on nimeltään taikalenkki eli magicloop. Siihenkin löytyy ohjeita ja vinkkejä myös netistä, esimerkiksi Ullasta. Myös Youtubessa on videoita, tässä yksi. Marplen elämässä -blogissa on ohjeistettu yksi tapa siitä, miten voi tehdä kaksi yhtä aikaa macigloopilla. Myös varpaista aloittaen löytyy ohjeistusta Heidin blogista englanniksi.

Magicloopilla voi tehdä siis yhden tai kaksi kappaletta pyörönä. Itse teen useimmiten molemmat sukat yhtäaikaa. Teen myös esim. pipoja, hihoja, lapasia.. Eli kaiken mahdollisen. En käytä sukkapuikkoja enää ollenkaan, pelkästään pitkiä pyöröpuikkoja.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan erilaisia tapoja neuloa sukka. Tietysti sukka on aina tietynmallinen: eli varsi, kantapää, terä ja kärkikavennus. Mutta erilaiset variaatiot ovat mahdollisia. On myös ohjeita, joissa kantapää tehdään viimeiseksi. Joskus on myös hyvä "nurjistaa" ajatuksia ja aloittaa varpaista.

Joulukuun kuudes: Itsenäisyyspäivä

6.12. on meille suomalaisille tärkeä päivä. Juhlimme itsenäisyyttä. Muutama sukupolvi sitten käydyt taistelut Suomen itsenäisyydestä eivät ole unohtuneet, onneksi, vieläkään. Joulukuun kuudes päivä on meille tärkeä, ja on hienoa olla suomalainen. Uskallamme juhlia itsenäisyyttämme ja kertoa maailmalle, että olemme juuri suomalaisia.

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta eroaa esimerkiksi amerikkalaisten independet day:n juhlinnasta. Käsitykseni mukaan siellä juhla on iloista ja riehakasta, Suomessa sen sijaan ollaan hillittyjä ja juhla on arvokas. Suurin ja tärkein juhla on tietysti Presidentin Linnan juhlat. Usealle meistä tavallisista ihmisistä itsenäisyyspäivän juhlinta tarkoittaakin linnan juhlien seurantaa televisiosta.

Minulla ja perheelläni ei ole varsinaisia perinteitä juhlia itsenäisyyspäivää. Joka vuosi en muista edes niitä kahta kynttilää sytyttää ikkunalle. Silti itsenäisyyspäivä on myös meille tärkeä ja siitä puhutaan.  Mielestäni on hyvä palauttaa mieliin myös se, mitä itsenäisyys tarkoittaa meille itsekullekin. Se ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys.

Minulle itsenäisyys tarkoittaa vapautta päättää omista asioistani. Elää minunlaistani elämää valitsemani puolison kanssa, opiskella valitsemaani ammattiin ja harrastaa itse valitsemiani asioita. Toisaalta se tuo myös vastuuta, koska olen itse vastuussa elämästäni ja valinnoistani. 

Kuva netistä, täältä.

Tärkein itsenäisyyden symboli on mielestäni kuitenkin Suomen lippu. Se kuvastaa minulle suomalaisuutta. Itsenäisyydessä on tärkeintä se, että olen suomalainen. Lipun sininen ja valkoinen ovat suomalaisuuden symbolit minulle. Ihan kuten myös sauna, järvi ja koivu. On tiettyjä asioita, jotka vain liittää Suomeen ja suomalaisuuteen.

Joulukuun viides: valokuvat blogissa

Yksi lempiaiheistani eli valokuvaus. Nyt spesiaalimmin valokuvat blogissa. Mielestäni ne ovat yksi tärkeä osa blogia, etenkin käsityöblogia. Vanha sanonta "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", pitää usein paikkansa. Usein on lähes mahdotonta kuvailla neuleiden yksityiskohtia sanallisesti ja niin elävästi, että muut ymmärtäisivät ne tismalleen oikein.

En osaa kuitenkaan valokuvata hyvin. Minua usein harmittaa, että kuvissa on joku pielessä. Milloin se on valo, milloin kuvauskulma. Useimmiten kuvassa on jotain sinne kuulumatonta, kuten joku roska kuvattavan esineen vieressä, väärä varjo tai muuta vastaavaa. Toisaalta haluan ottaa useimmiten kuvat ihan normioloissa, eli kotona. Yleensä ei ole mahdollisuutta, eikä intoa, keskittyä kuvaamiseen niin pitkään, että saisi vaikkapa imuroitua ja luututtua ennen kuvausta. Yleensä nyt kuitenkin pyrin siihen, etten mene siihen sotkuisimpaan kohtaan asuntoa valokuvaa ottamaan.

Tällä hetkellä minua harmittaa kovasti se, että loppuvuoden 2010 kuvat eivät näy syysta tuntematon blogissani. Toivoisinkin, että kertoisitte, mikäli teillä lukijoilla on ongelmia kuvien näkyvyyden kanssa. En mielestäni ole poistanut mitään kuvia picasasta, josta kuvat tänne blogiin tuon. 

Yleisesti voisi sanoa, että on kiinnostavinta lukea blogeja, joissa on kuvia. Mieluiten tietysti aiheeseen liittyviä, mutta aina sekään ei ole tarpeen. Kuvat kuitenkin piristävät blogia, tekevät "kevyemmäksi". Kovin tekstipitoinen blogi on helposti raskaslukuisen näköinen. Tästä varmaan päästään siihen, että minulle blogit ovat hengähdystaukoa arjesta. Luenkin lähinnä käsityöblogeja ja blogeja, joissa on kuvia.

Nyt onkin mahdollista esittää toiveita siitä, millaisia kuvia toivoisit blogissani olevan vaikkapa tämän joulukalenterin aikana. 

Nyt kuvaa eiliseltä iltapäivältä tuntia ennen auringonlaskua. Pakkasta oli -24.

Toivotteko muuten kuvat blogiin tämmöisinä isompina vai semmoisina hiukan pienempinä? Siitäkin saa esittää toiveita.

Joulukuun neljäs: joulun värit

Jouluun liitetään usein tietyt värit. Useimmiten varmaankin punainen. Olisiko muut värit sitten vihreä, kulta ja hopea? Lapseni liittää jouluun punaisen ja valkoisen. Minulle punainen on ehdottomasti joulun väri, mutta siinä rinnalla myös on muita. Toisaalta esimerkiksi mustaa ja sinistä en osaa ollenkaan ajatella joulun väreiksi.

Meillä ei joulunvärit kuitenkaan näy mielestäni pahemmin joulussa. En vaihda jouluksi verhoja enkä mattoja. Joulukoristeet kuusessa ovat kaikki erivärisiä, sieltä löytyy kyllä sitä (kimmeltävää) sinistäkin. Joululahjat paketoidaan lähes joka vuosi erilaisiin kääreisiin.

Tästä huolimatta on mielestäni mielenkiintoista, miten sitä ajattelee joulun olevan tietyn värinen. Pohdin hetkisen, mistä nämä värit sitten tulevat. Punainen tulee varmaankin joulupukin ja tonttujen nutuista. Vihreä joulukuusesta. Kulta ja hopea sitten tähdistä ja Kristuksen lahjoista. Hänellehän vietiin kultaa ja mirhamia. Ja tähdet ovat kultaisia, tähti ohjasi itämaan tietäjät Jeesus-lapsen luokse.

Joulun värejä.

Joulukuun kolmas: käsitöistä

Käsityöt ovat minulle tärkeä asia. Ne ovat aina osa arkea ja elämää. Auttavat rentoutumaan. Toisaalta ne auttavat keskittymään. Sain neulottua vinon pinon neuleita opiskeluaikana luennoilla. Ilman neuletta ajatus olisi harhaillut ties mihin.

Minun käsitöiden tekemisillä on pitkä perinne. Olen oppinut virkkaamaan ja neulomaan alle kouluikäisenä. Muistan vieläkin, kuinka sukulaiset saivat pinot pannulappuja lahjoiksi, kun niitä virkkasin menemään. Äitini opetti minua, koska halusin oppia. Tietysti koulussa oli ne perineteiset virkkuut ja neulomiset, eivät tuottaneet koskaan ongelmia, mutta en silti muista tylsistyneeni käsityötunneilla. Nautin siitä, että osasin ja kykenin tekemään ilman jatkuvaa ohjaamista.

Ihan ensimmäisen villapaitani neuloin yläasteella. Langan siihen ostin Anttilasta, punaista, oranssia ja valkoista.  Punainen oli pääväri, muut raitoina. Harmi, että paitaa ei enää ole.Yläasteella tein myös sukat, mutta jostain syystä kantapää tökki. Sen koinkin vaikeaksi pitkälle aikuisuuteen...

Lukiossa innostuin neulomaan villapaitoja. Tein niitä vaikka kuinka monta. NIistä yksi on säilynyt minulla ja eilen vielä vedin sen päälleni takin alle pakkassäähän!

Tosin paita ei sinänsä ole villaa nähnytkään.. Valkoisen olen ostanut jälleen Anttilasta, raidat ovat anopin varastoista. Kaikki langat keskenään eri laatua muistaakseni. Mutta se mahtuu siis vieläkin! Saumojen ompelu ei kyllä täytä minun tämän päivän kriittistä silmääni, mutta kasassa pysyy.

Lisäksi neuloin anopille kaksi paitaa, yhden norjalaisvillapaidan ja yhden palmikkopaidan ja apelle yhden palmikkopaidan. En ole kysynyt, vieläkö ovat tallessa...

Lapsen synnyttyä siskoni hoiti villasukkien ja -lapasten neulomisen. Se kantapää. Se peukalo.. Aloitin lapselle yhtä ja toista, mutta valmista ei tullut. Lapsen ollessa lähes kahden vanha, sain vihdoin valmiiksi villahousut ja villatakin. Housut olivat käytössä pitkään!

Tässä lankana 7 veljestä. Tuo huppari meni myöhemmin lähes käyttämättömänä lahjaksi.. Tässä lapsella jalassa siskoni tekemät villasukat.

Joskus Saksassa asuessa päätin opetella villasukkien tekemisen. Kaverit irkissä vinkkasivat erilaisista tavoista tehdä kantapään. Tämä avasi portin taivaaseen eli sukkaneulojaksi. Samoihin aikoihin uskaltauduin myös neulomaan pitsiä, eli myös pitsihuivit tulivat tutuiksi.

Virkkaamistakin osaan jonkin verran. Taannoin silloin lukioikäisenä virkkasin pitsiliinoja, jotka ovat kaikki päätyneet anopille. Nyt en jotenkin ole siitä yhtään innostunut, vaikka osaankin. Neulominen on paljon kivempaa! Myös kirjontaa olen tehnyt jonkin verran. Tuolta kaapista löytyy useampikin ristipistopakkaus.. Se vaatisi tosi hyvän valaistuksen, joten on jäänyt vähiin.

Ompeluakin on tullut harrastettua. Lähinnä olen ommellut lapselle vaatteita. Lapsen riemu onkin ollut niistä jotain niin palkitsevaa, että sitä on vaikea kuvailla. Nyt ei kyllä ole tullut sitäkään tehtyä hetkeen. Ompelukoneelle ei ole omaa paikkaa ja kankaiden leikkaaminen lattialla ottaa selkään kovasti. Mutta ehkäpä joskus taas...

Joulukuun 2. päivä - lumi

Eilen saimme vihdoinkin valkoisen maan tänne Oulun korkeudelle. Onhan lumi aiemminkin käynyt maassa, mutta sulanut muutamassa päivässä pois. Nyt pakkasia on ollut jo useamman päivän ja satanut lumi on ihanan kevyttä pakkaslunta.

Lumella on suuri vaikutus mielialaan minun mielestä. Elämme muuten niin pimeää aikaa, päivänvaloa riittää muutamaksi hassuksi tunniksi, ilmatieteenlaitoksen mukaan noin neljäksi ja puoleksi tunniksi. Lumi tuo lisää valoisuutta, pimeyskään ei ole niin pimeää, kun lumi hohtaa valkoisena. Vielä, jos on täysi kuu, niin silloin on upeaa. Harmi, että täysi kuu oli jo, silloin pakkasta riitti, mutta lunta ei.

En ole kokenut koskaan ihan täysin mustaa joulua. Vietimme Saksassa kaksi joulua, niistä toisena ei montaa lumihiutaletta muistimme mukaan näkynyt, mutta toisena jouluna tuli lunta ihan kunnolla juuri ennen aattoa. Tosin jouluaattoaamuna lumi oli sulanut loskaksi. 

Dortmund 21.12.2007 puoliltapäivin.

Suomessa muistan todella runsaslumisia jouluja. Esimerkiksi vuonna 2005 olimme mökillä ja lunta oli todella paljon! Samoin jouluna 2009 lunta pyrytti ihan urakalla. Sai tehdä lumitöitä koko ajan. Mutta minusta lumi kuuluu joulun aikaan ja olisi omituista, jos sitä ei olisi. En voisi ikinä kuvitella viettäväni joulua sellaisessa paikassa, jossa ei ole lunta. Tosin tähän lisään heti poikkeuksen, eli jos asuisin pysyvästi lumettomassa maassa, niin voisin sitten viettää. En koskaan kokenut, että olisi pitänyt lähteä Saksasta joulun viettoon Suomeen "varman lumen" toivossa. Mutta lomailemaan en lähtisi mihinkään aurinkorannoille juuri jouluksi.

Takapihamme 14.12.2010.

Joulukuun ensimmäinen päivä: joulukalenterit

Näin se koitti joulukuun ensimmäinen päivä. 

Lapsena siinä joulukuun ensimmäisessä päivässä oli taikaa. Silloin alkoi joulun odotus ihan toden teolla. Joka aamu sai avata joulukalenterin luukun ja jännittää, mikä kuva. Kavereiden kanssa sitten keskusteltiin koulussa, mitä kenenkin kalenterista oli paljastunut. Muistelisin, että harvoin niissä oli eroja.. Aika samanlaiset kuvat jokaisella.

Aikuisena joulun odotus on ollut erilaista. Oman lapsen myötä se taas muuttui, etenkin, kun lapsi alkoi ymmärtää kalenterin päälle. Marraskuun jännin päivä on varmaan se, kun hankitaan joulukalenteri. Joskus meillä on ollut myös itsetehty kalenteri. Tällöin lapsi sai joka aamu jonkun minun hankkiman pienen jutun joulupussukasta. Tätä on muisteltu vieläkin. Yksi ainoa ostotavarakalenteri meillä on ollut, silloin kun lapsen Littlest Pet Shop -innostus oli korkeimmillaan. Yleensä se on ollut jokin karkkikalenteri. Sen lisäksi mm. Aku Ankasta tulee vuosittain joulukalenteri.

Itsellänikin on ollut aina välillä joulukalenteri. Yleensä kyseessä on ollut kuvakalenteri, usein joku ilmaisversio. Joku joulun alusaika minulla oli suklaakalenteri. Tänä vuonna sain Ravelryn kahelin kautta SYT:inä (Satunnainen Ystävällinen Teko) partiolaisten joulukalenterin. Sitä avataan lapsen kanssa yhdessä.

Tänä jouluna päätin tempaista ja kokeilla kirjoittaa joulukalenterimaisesti blogia joka päivä. Nämä eivät liity välttämättä joka ikinen päivä käsitöihin, mutta myös niihin liittyviä postauksia on varmasti luvassa. Riippuu päivästä, mikä innostaa, mikä tuntuu sen päivän teemalta. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan karkoita niitä lukijoita, jotka tulevat tänne käsitöiden perässä. Kyllä tämä blogi palaa joulun jälkeen omaan rauhalliseen päivitystahtiinsa! Joka päivä yritän liittää mukaan myös kuvan. Kuvat ovat osittain vanhoja, ehkä jopa jo joskus julkaistuja, mutta yritän saada mukaan myös uudempia.

Ja kommenttilaatikossa sana on vapaa! Voitte ihan vapaasti kommentoida ideaa, päivän aiheita, kuvia, esittää toiveita ja vaikka vain toivottaa hyvää joulua.

Oikein iloista joulukuun ensimmäistä siis kaikille!

Joulukuun puoliväli vuonna 2010.