Kehräystä

Kerttuli on päässyt tositoimiin ja jos nyt uskaltais ääneen sanoa, että homma sujuu jo jollain tasolla.
Aika bulkyahan se lanka on, jos ei sanoisi, että extra bulkya..

Ensin pääsi vihreä merino testiin, sitä oli 150g, mutta koska taidot.. Niin päätin ensin kehrätä 50g.

Lopputuloksena oli about 30m navajokerrattua langan tapaista tuotosta. Ihan ok!

Päätin kehrätä loput 100g yhteen ja navajokerrata senkin. Tähän olen jo erittäin tyytyväinen! Tuloksena noin 90m lankaa. Ja aivan ihkua :) Ei täydellistä, mutta mun itsekehräämää ja langaksi tunnistettavaa!

Ravelryn kautta ostin tämän Corriedale-letin, 100g. Aivan ihanaa jo näin.. Pelotti alkaa kehräämään, koska pelkäsin "pilaavani" tämän ihanan värisen kuidun.

Mutta pakko sanoa, että olen erittäin, erittäin tyytyväinen! Tästä tuli extrabulkya, 67m/100g, mutta nämä värit! Tämä on aivan ihanaa! Tästä haluan tehdä jotain pientä kivaa itselle, mutta en kyllä tiedä, mihin näin vähät metrit riittävät :(

Ekat rukkikehruut

Kerttulia on pitänyt kovasti testailla. Ja onhan se vaan ihana kapistus! Miten olenkin pärjännyt ilman tähän asti ;) Toki pieniä käynnistysvaikeuksia on ollut, koen, että värttinä on helpompi, värttinällä on helpompi kehrätä ohutta säiettä ym. Ja kyllä, ekana kokeilin jämät jostain Eiderwollesta tai semmoisesta.

.

Heh, on vähän niinkuin kierrettä! Navajokerrattua. Siitä huolimatta saatiin kiista aikaiseksi, kuka sen langan omistaa. Lapsi kiljui haluavansa sen itselleen, mutta Aslakki otti oikeuden omiin käsiin, eikun tassuihin eikun hampaisiin:

Kuvaapa siinä sitten kuitua, kun toinen repii sitä itselleen tuolilta minkä ehtii.. No, lapsi sen lopulta sai, en ymmärrä, miksi sen halusi ja mitä sillä aikoo tehdä.. On nimittäin melkoista kikkaraa.

Meille muutti uusi perheenjäsen, Kerttuli

Kerttuli on pitkään ja hartaasti odotettu uusi perheenjäsenemme. Odotus kesti päivää vaille kaksi kuukautta, mutta haaveilu on kestänyt jo vuosia. Mutta niinhän sitä sanotaan, että odotus palkitaan uusien perheenjäsenten kohdalla ja niin tässäkin kävi.

Kerttuli sai nimensä samana päivänä kun saapui. Sitäkin harkittiin pitkään ja hartaasti, mutta lopulta hän sitten halusi olla Kerttuli, joten se sallittakoon.

Kerttuli saapui maanantaiaamuna eteiseemme kivan postipojan tuomana. Aslakki olisi halunnut kiittää postipoikaa oikein urakalla ja tehdä muutenkin lähempää tuttavaa, mutta postipoika tiputti vain Kerttulin.

Ja tässä syy, miksi Kerttuli on Kerttuli. Viralliselta nimeltään siis toki Ladybug, mutta eihän se nyt suomalaiseen suuhun istu.

Laaduntarkastaja työssään. Tosin laaduntarkastaja ehti maistaakin Kerttulia, raasu pieni joutui heti hirviön hampaisiin sananmukaisesti. Polkimet piti kiinnittääitse, niin siinä välissä, kun ohjeita tavailin, esitti Aslakki vastaväitteen ja yritti häätää uuden perheenjäsenen. Ei onnistunut. Onneksi napakka "EIIIII!!!" tehosi ja sen jälkeen ei ole testailtu.

Ja onhan sitä pitänyt toki testaillakin. Säie on tuota... Mielenkiintoista. Välillä on kierrettä kolmeen kehruuseen ja välillä ei ollenkaan. Mä kyl väitän, että värttinä on paljon helpompi.. Mutta rukki on taas paljon nopeampi!

Että näissä tunnelmissa ja harjoitukset jatkuvat.

Revontulihuivi sateenkaaren väreissä

Kävin kaverin kanssa Oulun käsityömessuilla. Kaveri jo viime vuoden messuilla kyseli, tekisinkö hänelle Revontuli-huivin. Silloin en siihen lupautunut, mutta tämä  pitkä sairasloma on kai pehmittänyt aivot ja nyt lupasin. Tosin aikataulu oli sellainen "tee kun ehdit, ei ole kiirettä."

No, samana iltanahan se lanka piti keriä ja pistää alulle. Alku sujuikin ihan rattoisasti, mutta nyt ovat sormet kipuilleet välillä niin, ettei ole montaa silmukkaa voinut tehdä putkeen. Välillä mennyt päiviäkin, ettei ole kyennyt.

Eilen sitten päätin, että nyt teen sen valmiiksi, puuttui enää pari hassua kierrosta. Illalla sitten likoon ja yöksi pingottumaan. Tosin mulla oli pingotuksessa innokas apuri, joka olisi halunnut myös nukkua yön huivin päällä...

Tiukkojen keskustelujen jälkeen apuri ymmärsi, että huivi ei ole hänelle ihanista väreistä huolimatta. Huivi vietti yön siis suljettujen ovien takana pingotettuna vieraspatjaan.

Juu, tää on ihan 3:n istuttava sohva ja yläreuna menee koko tuon sohvan selkänojan pituudelta.. Ei ole ihan pieni ;)

Toivottavasti kaverikin pitää huivista. Kuvan on saanut ja huomenna huivi päätyy omistajalleen.

Simple Sprinkle

Minä olen saanut jotain valmistakin.
Ravelrysta bongasin Veera Välimäen ohjeen Simple Sprinkleen ja ohjehan oli saatava heti. En olisi muutama vuosi sitten uskonut rakastuvani ainaoikeaan neulepintaan ja lyhennettyihin kierroksiin, mutta niin tässä on kuitenkin käynyt!

Lankana tässä on Isoveli, vuosikerta semmoisia. Olen "perinyt" ne miehen mummolta. Miehen mummo kutoi niistä sukkia, mutta hän ei ole enää hetkeen ollut neulomassa. Olen näille miettinyt hyvää kohdetta ja nyt se löytyi. Tosin langat eivät tähän loppuneet... Voisi tehdä vielä lisääkin näitä... Tai jotain muuta.

Tämä pötkelö on ihanan muhkea ja lämmin! Olen käyttänyt sitä jo paljon. Pidän takin päällä, joten tuo harmaa, joka on näistä langoista karheinta, ei kutita sekään. Tätä oli tosi kiva tehdä, vaikka minulla ei menekään väritys ihan ohjeen mukaisella tavalla, koska osa väreistä loppui. Mutta ei se haittaa. Tässä ohjeessa sillä ei ole väliä.

Kuvassa myös minun "uusi" kamerani. Kesällä ostin käytettynä tuon Nikon D40-digijärkkärin. Olin pitkään haaveillut digijärkkäristä. En raskinut uutta ostaa ja kun kaveri päätti päivittää kameransa uuteen ja parempaan, tartuin tilaisuuteen. Hyvin on minun tarpeisiin riittänyt. Ja paljon olis opeteltavaa, että kuvat onnistuisivat entistä paremmin.

Vanhan blogin siirto

Olen siirtänyt vanhan blogini vuodatuksesta tänne. En ole tarkistanut, tuliko tuplana osa vuoden 2008 jutuista vai ei. Olen ne kuitenkin merkinnyt (Toivottavasti) tunnisteella ja ehkäpä joskus jaksan käydä niistä läpi.

Korvapuusteja ja eläintenpäivää jälkikäteen

4.10. vietettiin paitsi eläinten päivää niin myös korvapuustipäivää.
Meillähän tuo perheen eläin on saanut blogissa esiintyä monenkin kuvan verran, niin esitellääs nyt myös korvapuusteja!

Olivat kyllä herkullisia! Eivät maailman kauneimpia, mutta yllättävänkin onnistuneita. Ja mahaanhan ne päätyivät lopulta.

Niin noh, pakkohan se on yksi eläimen kuvakin laittaa ;) ei meillä aina olla niin siistejä ja puunattuja. Etenkin, jos on käyty vesisateella vähän mökillä möyrimässä!

Minulla on selvästi puheripulia, kun olen täällä kotona kökkinyt viimeiset viikot. Tietysti perhe on paikalla, mutta hekin ovat päivisin töissä/koulussa. Koiralle kyllä juttelen niin paljon, että mietin kerran jo naapureiden pitävän mua ihan sekona. "Äläpä sinne mene", "tulepa nyt tänne, niin lähdetään syömään" ja sitä rataa.

Oikeestaan mä tulin kertomaan, että ne edellisen postauksen sukat olivat tästä langasta.

Jos tässä vaikka nuo värit näkyisivät paremmin, kun en saa otettua uusia ja parempia kuvia noista sukista.