sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Valmistuneita

Olen aina joskus käsitöitäkin ehtinyt vähän tehdä. Tahti on hidas, siitä ei pääse mihinkään. Töitä olis jonossa, kun vaan olis aikaa..

Yksi ilta oli pakko ommella kassi. Ei minkäänlaista laukkua ja piti mennä työhaastatteluun. Tai noh, olishan niitä yksi lähes hajonnut, mutta sinne ei mahdu taas todistuskansio... Ja reppua en vaan viittinyt mukaan ottaa :P
Ihan omasta päästä kaavat, eli ei ollenkaan :D Ekaa kertaa kokeilin pussisaumaa, niin ei tarvinnut vuorta. Hyvin sujui, mutta olis pitänyt enempi varata saumavaroihin.. Pohjassa ei ole mitään koviketta, vaikka ompelin ne kolmiot sinne sisälle.. Vois jotain kyllä ehkä kehitellä.. Tarraa tms suunnittelin kiinnitykseksi, mutta en sitten jaksanut. Tätä kangasta on vielä, joten teen paremman paremmalla ajalla.. Kangas on marinoitunut kaapissa jo muutaman vuoden. Ostettu Kangasvillan loppuunmyynnistä Kempeleestä, kuskattu Saksaan ja sieltä parissa muutossa tänne.. Kassi siitä piti alunperinkin tulla, kesti vain muutaman vuoden!


Lapsen edellinen poncho on käynyt pieneksi aikoja sitten ja oli aika tehdä uusi. Tämä on ollut työn alla ja useamman viikon, eilen sain sen viimein viimeisteltyä. Lankana on Novitan joku lanka, olisko Cocos ollut? Ihan tuollainen perusverkkoponcho, ohje omasta ulkomuistista säveltäen.
Harvoin omasta päästä saa näin onnistunutta kuvaa! Kerta se on ensimmäinekin. Äitini pyysi jo viikkoja sitten tekemään neulepipon (joskus 1,5kk sitten) ja nyt se on vihdoin tehty. Menikin itse neulomiseen sentäs ainakin 4 tuntia.. Lankana on Novitan Bambu, puikot 3,5mm, ohjeena on Edna Rose, ja ravelryssä, jonka löysin tänä aamuna ja siitähän se lähti.. Mikään ohje ei ollut alkanut sujua, mutta tämä onnistui heti alusta alkaen. Kiva ohje! Tein tosin noita kuvion toistoja 4kpl ennen kavennuksia. Mun päähän sopiva.. Ja lapsen päässä vielä, onnistuu kuvaaminenkin.. Tosin mallia ärsytti, kun häiritään kesken leffan...
Pipon väri on ehkä kaikista lähimpänä oikeaa tuossa kaikista ylimmässä kuvassa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Arvontapalkintoja

Onni on viime aikoina suosinut arvontojen suhteen. Olen ihan hämmästynyt asiasta!
Olen saanut aivan ihania palkintoja. Tässä viimeisin neuleaiheinen blogiarpajaispalkinto, joka matkasi Saksasta Strickerin toimesta meille jo pari viikkoa sitten.. (miten niin ei ole aikaa bloggailla..)
Paketista löytyi ihanaa sukkalankaa! Nyt kun vielä löytyisi aikaa siihen neulomiseen.. Suklaat maistuivat lapselle ja kortti oli ihana :)
Lisäksi paketista löytyi lukemista lapselle, ihana Prinzessin Lillifee und das Einhorn -lehti, joka ilahdutti lasta todella suuresti! Hän oli kyseistä lehteä katsellut eräästä toisesta lehdestä, ja toivonut, että kunpa sen saisi (isänsä toi myös lehtiä tuliaiseksi Saksasta).
Minä sain ihania neuleohjeita sukkiin ja nallen + nuken vaatteisiin. Tekisi mieli aloittaa vaikka mitä kerralla, joten lopputulos on se, etten ole aloittanut vielä mitään. Lisäksi onnisti jonkin toisenkin blogin arpajaisissa, mutta en muista millään missä! Kiitos kuitenkin sille, joka nämä ihanat sydämet lähetti. Löysivät jo paikkansa olohuoneen lampusta roikkumasta!

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kadonnut

Lapsi oli kadottanut tänään Kempeleen Zeppelinissä hiuspannan/huivin. Väriltään vaaleanpunainen, hopeisia kuvioita ja teksti "winx".
Kuva löytyy täältä.

Jos sellainen ihme sattuu, että joku on sen löytänyt, niin täällä olisi erittäinen onnellinen pieni neiti, jos sen saisi takaisin!!

Isi toi lukemista Saksan reissulta ja tuo hiuspanta oli siinä kylkiäisenä. Ei sinänsä siis mitenkään rahallisesti arvokas, mutta omistajalleen sitäkin arvokkaampi ja tärkeämpi.

Tässä myös liitteenä pieni kuva, osasin sen lisätä:


P.S.
Yritän ehtiä blogata jossain välissä ihan asiaakin, mm. arvontapalkintoja on saapunut kasa!! Uskomatonta tuuriakin siis ollut matkassa!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Pipo


Meillä iski pipokriisi kaupassa. En suostunut maksamaan siitä 20euron piposta edes puolta hintaa, koska kotona on lankaa ja samanlaisen saa nopeasti itse tehtyä ;)


Kuulemma mieluinen tuli. Vähän oli säveltämistä ja tuli hiukan liian iso, mutta kuulemma se ei haittaa.
Langasta ei ole mitään tietoa mitä on. Harmaa on joskus saatu ilman vyötettä, paksua villalankaa, punainen vois olla jotain omista, mutta en nyt muista mitä. Jotkut jämälangat, paksua punaista villalankaa.
Puikot tais olla kokoa 5,5 sukkapuikot. Tätä Laura- lettipipon ohjetta käytin viitteellisenä apuna miettiessä pipon rakennetta.

Kohta lähdetään ulos testaamaan, miten pipo toimii käytössä. Saako äiti sittenkin sen itselleen ja tehdä lapselle uuden ;) (kuten ehdotin, kun huomasin pipon olevan aina vain liian iso, purin sen jo kertaalleen lähes valmiista, toista kertaa en sitten "jaksanut", vaan luotin tuuriin, että olisi sopiva).

Pipo

Meillä iski pipokriisi kaupassa. En suostunut maksamaan siitä 20euron piposta edes puolta hintaa, koska kotona on lankaa ja samanlaisen saa nopeasti itse tehtyä ;)


Kuulemma mieluinen tuli. Vähän oli säveltämistä ja tuli hiukan liian iso, mutta kuulemma se ei haittaa.
Langasta ei ole mitään tietoa mitä on. Harmaa on joskus saatu ilman vyötettä, paksua villalankaa, punainen vois olla jotain omista, mutta en nyt muista mitä. Jotkut jämälangat, paksua punaista villalankaa.
Puikot tais olla kokoa 5,5 sukkapuikot. Tätä Laura- lettipipon ohjetta käytin viitteellisenä apuna miettiessä pipon rakennetta.

Kohta lähdetään ulos testaamaan, miten pipo toimii käytössä. Saako äiti sittenkin sen itselleen ja tehdä lapselle uuden ;) (kuten ehdotin, kun huomasin pipon olevan aina vain liian iso, purin sen jo kertaalleen lähes valmiista, toista kertaa en sitten "jaksanut", vaan luotin tuuriin, että olisi sopiva).

lauantai 14. helmikuuta 2009

maanantai 2. helmikuuta 2009

Vuosi Suomessa

Minun piti kirjoittaa hieno pohdinta siitä, millaista on ollut asua jälleen Suomessa. Olemme asuneet nyt vuoden. Ajattelin naputella sen tänne, kun muuta julkista paikkaa ei oikein ole nyt. Yleensä pidän täältä "kotiasiat" poissa, mutta ajattelin tehdä poikkeuksen.

On kuitenkin niin valtava kiire, etten oikein ehdi. Voisin kuitenkin kuvailla vuotta ihanan kamalaksi. On ollut rankkaa ja stressaavaa ja kyllä minun täytyy sanoa, että on se vuoden ottanut, että Suomi on alkanut tuntua jälleen kodilta! Toiset sopeutuu helpommin, mutta näemmä minä en.. Vannoin, etten koskaan enää muuta ulkomaille, mutta ehkä sittenkin, jos mahdollisuus tulee. Sen näkee sitten. Nyt sellaisia suunnitelmia ei kuitenkaan ole.

Suomessa asuminen antaa mahdollisuuksia ihan toisiin juttuihin kuin ulkomailla asuminen. Täällä on hyvä asua nyt, mutta ulkomailla asuminen antoi paljon. Opin paljon ennenkaikkea itsestäni. Voisin sanoa, että itsenäistyin siellä vielä lisää, opin, että pärjään. En ole koskaan ollut hyvä kielissä, mutta pärjäsin silti arkijutuissa vieraalla kielellä ja opin arkikieltä riittävästi. Arki oli samaa muuallakin ja koti on siellä missä on.

Suomeen en kaivannut hirveästi koko aikana. Koko ajan tiesin, että joskus palaamme, vaikka paluuajankohta oli koko ajan avoinna. Lähdimme vuodeksi katsomaan miltä tuntuu, ja että palaamme kun palaamme. Olen todella iloinen, että palasimme vuosi sitten, vaikka toisaalta... Kaipaan jotain tiettyjä asioita edelleenkin, välistä iskee ikävä sinne. Huokailee, että tämä olis niin ja noin siellä.

Olen todella iloinen, että saan opiskella, ulkomailla en sitä kuitenkaan olisi tehnyt. Toisaalta olen iloinen, että sain olla kotona. Nämä pitkät 10 tuntiset päivät pois kotoa eivät ole herkkua. Kaikkea kuitenkin aikansa. Nyt on tämän vuoro. Tosin käsitöille olisi kiva löytää jostain lisätunteja ;) Ja lukemiselle..

Mutta tässäpä näitä sekavia ajatuksia. Vuosi on nyt ohi ja toinen vuosi käynnistyy. Varmasti tulemme monet kerrat muistelemaan aikaa, jonka vietimme pois Suomesta. Erityisen iloinen olen siitä, että jonkunlainen kielitaito tarttui myös lapselle. Yllätys oli suuri, kun hän oppi lukemaan suomeksi, vielä suurempi, että hän alkoi lukea myös saksaksi. Onhan se hankalampaa, mutta sinnikkäästi yrittää ja yllättävän hyvin se sujuukin! Tietysti sanavarasto on supistunut vuoden aikana, ei suostu puhumaan enää saksaa, kuuntelee suht sujuvasti, joskus kysyy "helppojakin" sanoja, kun ei enää muista niitä. Mutta ehkä se jossain alitajunnassa kuitenkin on. Ja hyvälle ystävälle kirjoitellaan edelleenkin!

Ystäviä niiltä ajoilta jäi, yhteys on pysynyt vielä, toivottavasti pysyy jatkossakin!